September 17th, 2012

я2

Ortodoksikanttorin valinta

On kummallista käsitellä kirkon sisäisiä asioita yleisen lehden palstoilla. Mutta koska sunnuntain 16.9. Länsi-Savon kertomassa uutisessa ortodoksisen kanttorin valinnasta oli sekä harhaanjohtavaa että valheellista tietoa, meidän on pakko oikaista asia.

Johanna Vasaran artikkeli ”Ortodoksikanttorin valinta suututtaa venäläisvähemmistöä” on ristiriidassa journalismietiikan kanssa ja osoittaa ammattitaidon puutetta, koska siinä kerrotaan konfliktitilanteesta, josta annetaan tietoa ja arvioita vain yhdeltä konfliktin osapuolelta. Lopputuloksena on artikkeli, joka on varsin puolueellisesti suunnattu konfliktin toista osapuolta vastaan. Tämä aiheuttaa vaikutelman etukäteen tilatusta artikkelista. Artikkeli herättää vihaa venäläisiä vastaan ja provosoi kansallista erimielisyyttä kirkossa.

Ensimmäinen harhaanjohtava tieto on otsikoinnissa. Ortodoksikanttorin valintaa ei protestoi jokin venäläinen vähemmistö, vaan 13 seurakuntalaista, joista yksi on täysin suomalainen. Kirkon seurakunta ei jakaannu enemmistöihin ja vähemmistöihin, vaan kaikki ovat yhtä Kristuksessa, ”ei ole helleeniä eikä juutalaista”. Toisin kuin artikkelissa annetaan ymmärtää, protesti ei liity mitenkään kansallisiin ongelmiin eikä kuviteltuihin kielteisiin ortodoksisuuden ”ideologisiin” erityispiirteisiin Venäjällä. Protesti perustuu vain ja ainoastaan Raamattuun ja ortodoksisen kirkon perinteeseen sisältyvään kristilliseen oppiin, joka kieltää haureuden synnin, mukaanlukien homoseksuaaliset suhteet. Tätä aihetta käsittelee esimerkiksi teologian tohtori Hannu Pöyhösen kirjanen ”Homoseksuaalisuus ortodoksisen perinteen valossa”, jonka on julkaissut Kosmas Aitolialaisen veljestö vuonna 2007. Protestia tuki myös siunauksellaan Karjalan hiippakunnan apulaispiispa ja Valamon luostarin johtaja Arseni (Heikkinen): ”Myötätunnolla jaan teidän murheellisen tunteenne ja mielipiteenne, mutta apulaispiispana minulla ei ole mitään valtaa ratkaista teidän kysymystänne. Arkkipiispa tekee pian tarkastuksen Mikkelin seurakunnassa, ja lauantaina, kuten itse kirjoititte, hän tapaa seurakunnan valtuuston ja silloin teillä on mahdollisuus ottaa tämä kysymys esille. Te tai joku toinen seurakuntalainen voi tehdä sen vielä kerran sunnuntaina liturgian jälkeen. Rukoilen, että saisimme uskomme kannalta hyvän ratkaisun, ja siunaan, ...” (alkuperäinen teksti oli venäjänkielinen)


Collapse )